OSA 2 - SE ILTA

Eräänä perjantai-iltana Faye käveli kohti vakiopaikaksi muodostunutta drinksubaaria. Paikka ei ollut varsinaisesti Los Angelesin suosituin, mutta jostain syystä Faye viihtyi sen rauhallisessa ympäristössä, sekä vakiintuneiden asiakkaiden keskuudessa. Kello lähenteli yhdeksää ja ilta alkoi viiletä.

"Ottaisin yhd..." Ehti Faye saada suustaan, kunnes vanhahko baarimirkku keskeytti hänet. "Tiedän, yksi mansikkadaiquiri." Naurahti hän ja kaivoi tiskin alta lasin, johon alkoi sekoittaa alkoholia ja sokerilitkuja. Faye hymyili ja nyökytti päätään musiikin tahtiin.

Viiden herkullisen, mutta tyyriin drinkin jälkeen väsymys alkoi painaa päälle. Faye oli jo aikamoisessa hiprakassa. Hän nousi baaritiskiltä ja välittömästi horjahti hieman. Kikatellen hän käveli tanssilattialle, aikoakseen tanssahdella hieman, mutta haukotus pääsi yllättämään hänet. "Ehkä olis jo aika lähteä himaan..." Ajatteli hän ja kääntyi ympäri suunnatakseen ovea kohti, mutta Fayen askeleet pysähtyivät kuin seinään.

"Voi luoja, voi luoja, voi luoja." Hoki Faye päässään ja yritti pysyä tasapainossa. Keith käveli upeana - kuten aina - häntä kohti tarjotin kädessään. Faye seisoi paikallaan ja tuijotti lähestyvää Keithiä. "Täähän on ihan kuin jostain alusvaatemainoksesta." Mietti Faye ja heilautti hiuksiaan. Keith ojensi sanaakaan sanomatta hänelle toisen juomista ja hymyili.

"Hei, näin sut ja halusin tarjota sulle jotain juotavaa, kiitokseksi vielä siitä työpaikasta, tiedän etten oo varsinaisesti mikään joka pomon unelma-alainen." Sanoi Keith ja hörppäsi juomastaan. "Jooh, ei siinä mitään. Kiitos juomasta, olin kyllä just lähdössä kotiin." Takelteli Faye.

Faye tunsi olonsa huteraksi. Osaksi siksi, että hän oli juonut aivan liikaa, aivan liian nopeasti, mutta osa syytä oli varmasti Keith, jonka olemus oli täysin vastustamaton. Faye otti ison kulauksen makeaa juomaa, aivan kuin rohkaistakseen itseään.

"Kellohan on vasta yksitoista, et sä nyt tosissaan voi olla vielä lähtemässä. Anna nyt mä tarjoan sulle pari juomaa ja jutellaan hetki." Aneli Keith. Hänen matala äänensä sai Fayen polvet notkahtamaan. "Äääh... Okei, no mikä ettei, ei mulla mitään muutakaan tekemistä oikein ole." Suostui hän. "Tanssitaanko?" Kysyi Keith.

"Sä vaikutat paljon mukavammalta, kun mitä mä luulin!" Sanoi Faye. "Mitä? Sori, mä en kuule täällä on musiikki tosi kovalla!" Keith huusi dance-musiikin seasta. Faye tyytyi naurahtamaan ja tanssi minkä pystyi.

Keith tarjosi hänelle drinkin toisensa jälkeen, eikä Faye kehdannut, tai halunnut kieltäytyä, vaikka tiesi, että kohta hän olisi aivan hallitsemattomassa kunnossa. Hän kaatoi kurkustaan mojiton jos toisenkin ja he palasivat takaisin tanssilattialle.

Pilkun lähestyessä kovaa vauhtia, myös Keith ja Faye kävivät kovin läheisiksi. He tanssivat railakkaasti toisiaan vasten. Kiusoitellen toinen toistaan. He molemmat tunsivat sen jännitteen, joka heidän välillään vallitsi. Tai ehkä se oli vain kaikki se alkoholi, mutta kumpikaan ei olisi voinut kieltää tämän jännitteen olemassaoloa.

Taustalla soiva kappale vaihtui ja molemmat pysähtyivät hengästyneenä, mutta hymyillen katsomaan toisiaan. Väki oli lisääntynyt baarissa aivan heidän huomaamattaan. Uusi kappale vaihtui. Kumpikaan ei sanonut mitään.

Keith tarttui Fayea vyötäröltä ja kaappasi tämän suudelmaan. Faye yllättyi ja vastusteli ensin, mutta antautui sitten hetken vietäväksi. Keith oli upea suutelija. Faye horjahti taas hieman, mutta Keithin vahvat kädet tukivat häntä ja puristivat tiukasti Fayen lantion hänen omaansa vasten.

He suutelivat pitkään ja intohimoisesti. Kappale vaihtui ja he vihdoin irrottautuivat toisistaan. "Mennäänkö meille?" Kysyi Keith.

He ottivat taksin alueelle, jossa Faye ei ollut ennen edes käynyt. Taksimatkan ajan Faye tuijotti ohitse vilahtelevia kerrostaloja, hän tunsi Keithin lämpimän käden hänen reidellään. Kaupungin öiset värikkäät valot sujahtelivat ohi. Pian he pysähtyivät valtavan kerrostalon eteen ja menivät hissillä toiseen kerrokseen. Rappukäytävässä Faye katseli ympärilleen Keithin johdattaessa häntä oikeaan suuntaan.

"Täähän on... Tota... Ihan mukavan näkönen." Sanoi Faye heidän astuessaan Keithin asuntoon. "Hahah, älä kuseta, tää on ihan kaamea läävä. Vuokraan tätä joltain ikivanhalta mummolta, se selittää tämän hajun." Sanoi Keith ja kumartui sytyttämään tulen takkaan.

Faye oli edelleen vahvassa humalassa, eikä edes hätkähtänyt kun Keith tarttui häneen. Faye kuljetti kättään Keithin selässä ja pian hänen kätensä kulkeutuivat avaamaan Keithin napitettua kauluspaitaa. Suudelmien lomassa he riisuivat toisiaan ja vaatteet päätyivät ympäri huoneistoa.

Keith kallisti hellästi Fayen sängylle ja suuteli tämän kaulaa. Yksi asia oli johtanut toiseen ja jotenkin he olivat päätyneet Keithin asuntoon, hänen peittojensa alle. Seuraavat tunnit he nauttivat toisistaan ja nukahtivat sylitysten.

Kello oli puoli viisi aamuyöllä, kun Faye heräsi jomottavaan päänsärkyyn ja järkyttävään janoon. Hän kampesi itsensä heikoilla käsillään ylös ja vilkaisi vasemmalle. Siinä makasi Keith. Hänen palkallisensa.

Hänen päässään alkoi pyöriä ja sydän tykytti äänekkäästi. "Eih... Mitä mä olen mennyt tekemään." Ajatteli Faye katsellessaan Keithin levollisia kasvoja. Fayen muisti alkoi pikkuhiljaa palautua, hänen mieleensä tuli kuva heistä kahdesta suutelemassa siinä baarissa. Sitten hän muisti taksimatkan ja sen kuinka he riisuivat toisiaan. Sitten sen miten he olivat rakastelleet pitkään.

Häntä alkoi oksettaa. Faye painoi kasvot käsiinsä ja hengitti syvään. Paniikki valtasi hänet. Hän hengitteli sängyn reunalla, kunnes huone ei enää heilunut kuin risteilyalus. Sitten hän ryhtyi hiljaa pimeässä etsimään vaatteitaan. Keith tuhisi rauhallisesti sängyssä, kun Faye veti kenkiä jalkaansa.

Faye suoristi mekkonsa ja suki hieman hiuksiaan. "Hei, minne matka?" Kuului Keithin karhea ääni. "Mä lähden nyt." Sanoi Faye ja avasi oven. "Hei, Faye!!" Huusi Keith hänen peräänsä.

"Et sä voi tähän aikaan lähteä minnekkään, anna mä saatan sut edes kotiin." Keith huusi ja tarttui häntä käsivarresta. "Hei, kyllä mä pärjään, tää oli todella, todella iso virhe. Tätä ei sitten koskaan tapahtunut! Kukaan ei saa tietää tästä, kuuletsä?" Faye sanoi itkuisena ja vihaisena. "Mikä sulle tuli, ei tässä ole mitään hätää, aikuisiahan me molemmat ollaan tässä, jäisit nyt, ei oo hyvä lähteä keskellä yötä minnekkään." Keith sanoi. "Ei. Mä sanoin jo." Faye riuhtaisi itsensä Keithin vahvasta otteesta.

"Faye!!" 

-          -          -

Tämän kyseisen osan kirjoittaminen ja kuvaaminen oli todella työlästä, joten toivottavasti piditte! Miten luulette, että tarina etenee tästä? Jääkö Keithin ja Fayen suhde tähän yhden yön juttun, vai kehkeytyykö tästä kenties jotain suurempaa? Mielipiteitä! Oikein mukavaa viikon alkua teille! Kirjoitusvirheistä saa toki huomauttaa, niin korjailen niitä. Kiitoksia :)