OSA 1 - KEITH KENNEDY

Sunnuntai, kello oli juuri lyönyt seitsemän. Faye Rostwood istui tietokoneellaan naputellen, vieressään puoliksi juotu jättimäinen kuppi kahvia. Hänen oli saatava nämä tiedostot valmiiksi ennen huomista. Fayen yrityksellä oli työntekijöistä pulaa, joten hän joutui itse hoitamaan suurimman osan työtehtävistä. Oli myös vaikea löytää luotettavia henkilöitä niin vastuullisten tehtävien suorittamiseen. Faye luki nopeasti tekstit läpi kirjoitusvirheiden varalta ja valitsi vastaanottajat. "Ystävällisin terveisin Faye Rostwood, The Rostwood Company." Hän painoi enteriä ja napautti tietokoneen vihdoin kiinni.

Faye laahusti venytellen jääkaapille ja nappasi ylimmältä hyllyltä kaupasta ostetun valmiin salaattiaterian. Hän kippasi kasvikset lautaselleen ja istahti keittiön pöydän ääreen. "Pakko kai tämäkin on joskus hoitaa." Mietti Faye itsekseen ja veti pöydällä lojuneen kansion eteensä. Se oli luettelo täynnä työhakemuksia. "Ei aiempaa työkokemusta, ei käy... Minulla on kuusi lasta ja aikaa vievä harrastus tenniksen parissa, ei todellakaan... Hmm, entäs tämä, Keith Kennedy..." Toivottomien tapausten keskeltä Faye löysi hyvän ansioluettelon omaavan nuorehkon miehen. Miehen ulkonäkö miellytti myös silmää, mutta pätevänä pomona Faye keskittyi enemmän tämän työehdokkaan työtaitoihin ja kokemuksiin. Faye söi ateriansa loppuun ja päätti kutsua tämän Keith Kennedyn työhaastatteluun.

Puhelin piippasi pari kertaa, kunnes langan toisessa päässä vastattiin. "Moi." Kuului puhelimesta. "Hei, Faye Rostwood, The Rostwood Companysta iltaa, soittelisin Keith Kennedy nimiselle miehelle, onko puhelimessa?" Sanoi Faye kohteliaasti. "Aa, joo." Hän vastasi, taustalta kuului videopelin ääniä. Faye pyöräytti silmiään ja jatkoi. "Laitoit työhakemuksen tulemaan, haluaisin kutsua sut työhaastatteluun huomiseksi, kello yhdeksän, sopiiko?" Faye kysyi ja tarkasteli kynsinauhojaan. "Juu, enköhän mä ehdi." Keith vastasi. Faye kuuli miten langan päässä avattiin kaljatölkki. "No, kiva. Nähdään siis huomenna, kiitos hei." Sanoi hän ja lopetti puhelun ennen kuin Keith Kennedy ehtisi tehdä mitään muuta mikä saisi Fayen muuttamaan mielensä tämän palkkaamisesta.

Faye laski itselleen lämpimän kylvyn ja rentoutui vedessä makoillen. Hän pesi hiuksensa, kuivasi itsensä huolellisesti, kääriytyi valkoiseen kylpytakkiin, sitoi hiukset nutturalle, poisti meikit, ja harjasi hampaansa. Sitten hän peitteli itsensä tyhjään sänkyyn ja makasi aivan paikoillaan kattoa tuijotellen, omiin ajatuksiinsa uppoutuneena, kunnes nukahti.

Kello oli kahdeksan kun Faye heräsi aamun sarastukseen. Hänen herätyskellonsa ei ollut vielä soinut, mutta sängyssä makoilu ei enää houkuttanut. Faye käveli paljain jaloin viileällä betonilattialla keittiöön, jossa hän kaivoi kaapista vohveliainekset ja ryhtyi laittamaan itselleen aamiaista. Maanantait olivat aina Fayen mielestä parhaita päiviä. Viikon ensimmäinen päivä tuntui hänestä aivan kuin uudelta alulta, mahdollisuudelta tehdä tästä viikosta parempi ja tuotteliaampi, kuin edellisestä.

Syötyään aamupalan Faye siemaili kahvinsa ikkunasta ulos katsellen. Hän seurasi auringon nousua ja katsoi kuinka naapurit syöksyivät autoihinsa sisään paahtoleipä suussa, puhelin korvalla, salkku kainalossa ja hiukset unesta sekaisin. Faye pyöritteli kuppia kädessään ja risti jalkansa. Hän nojasi hymyillen pöytään ja nautti tästä aamuhetkestä.

Huolellisesti laittauduttuaan hän astui autoon ja käynnisti sen nappia painamalla. Fayen työpaikalle ei ollut pitkä matka, mutta liian pitkä kävelyyn ja julkinen liikenne oli todella ruuhkaista aamuisin. Liikennevaloihin saapuessaan hän avasi taskupeilinsä tarkastaakseen vielä kerran meikkinsä. Pian hänen autonsa hurautti äänettömästi toimiston parkkipaikalle, joka oli jo tähän aikaan suhteellisen täysi.

Toimistorakennuksen ylimpään kerrokseen saavuttuaan Faye suuntasi omaan yksityiseen toimistoonsa. Hän kulki läpi odotushuoneen lasitettuun huoneeseensa.

Faye asettui istumaan työpöytänsä ääreen ja aloitti päivän lukemalla sähköpostikansiot. Hän vastaili äärettömän asiallisesti mahdollisille asiakkaille ja neuvoi heitä kysymyksissä heidän toimintaansa liittyen. Sitten hän tarkasteli yrityksen tilitiedostoja ja järjesteli pari tapaamista tulevalle viikolle. Hän varasi neuvotteluhuoneen ja vastasi kieltävästi tulevien pikkujoulujen kutsuun, jonka oli vastaanottanut alaiseltaan.

"Neiti Rostwood?" Kuului ovelta hiljainen ääni koputuksen jälkeen. "Niin Gregory?" Vastasi Faye nostamatta katsettaan tietokoneen näytöstä. "Keith Kennedy kertoi että hänellä on aika työhaastatteluun." Vastasi Gregory. "Selvä, sano sille että odottaa pikku hetken, tuun pian noutamaan hänet." Faye vastasi ja väläytti pienen hymyn Gregorylle. Gregory nyökäytti ja poistui vähin äänin toimistosta. Hetken kuluttua Faye nousi suoristaen mekkonsa helman ja suuntasi alimpaan kerrokseen, yhtiön aulaan.

Faye nielaisi kuuluvasti nähdessään aulassa odottavan näyn. "Ömm... Sinulla oli siis työhaastattelu, olen Keith Ke... eikun siis Faye Rostwood, The Rostwood Companyn johtaja, mennäänkö toimistooni?" Faye sai sanottua ja helahti kirkkaan punaiseksi. "Olen Keith Kennedy, mistäköhän mä tonkin repäsin... Kokoa itses!" Faye manasi äänetönnä kulkiessaan kierreportaita ylös, Keith perässään.

"Joo, ole hyvä vaan ja istu." Faye sanoi rykäisten. "Jaahas, Keith... Sinulla on siis kokemusta tiliasioiden hoidossa, olet aikaisemmin ilmeisesti työskennellyt Oy Easymoney Ab:n alaisena, onko näin?" Faye sanoi ja yritti pitää pokkansa ja kuulostaa uskottavalta. Mikä oli lähes mahdotonta nähtyään Keith Kennedyn upean olemuksen.

"Joo, mut ne oli ihan persläpiä siellä, oli pakko irtisanoutua siitä paikasta." Keith sanoi ja nauroi. "Jaa ikävää, mutta meillä täällä yhtenä tärkeimmistä säännöistä on asiallinen kielenkäyttö." Huomautti Faye kulmia kurtistaen. "Ai, onks persläpi siis kielletty." Keith kysyi ja hymyili pahankurisesti. Faye katsoi häntä hetken ja tarkasteli Keithin ansioluetteloa. "No, työkokemuksesi ja koulutustaustasi vaikuttaa juuri sopivalta tänne The Rostwood Companyyn." Faye sanoi. "Hienoa." Vastasi Keith edelleen pieni virne kasvoillaan.

"Saat paikan. Tervetuloa työntekijäksi." Faye sanoi tietäen, että tulisi ehkä katumaan tätä päätöstä. Mutta Keith vaikutti mielenkiintoiselta ja pätevältä henkilöltä. "Mahtavaa." Sanoi Keith ja hymyili. "Toivoisin, että tuot huomenna tilinumerosi ja verokorttisi, jotta saadaan nekin sit heti alta pois. Mennäänkö katsomaan sun työpistettäsi?"

"Sun työtehtäväsi ovat aikalailla simppelit, mutta Gregory, eräs työyhteisömme tärkeä jäsen tulee huomenna opastamaan sua yksityiskohdissa. Ja tämä tässä, on sun työhuoneesi." Faye selitti. "Ihan kotoisan näköinen" Keith vastasi ja vaikutti ensimmäistä kertaa kohteliaalta ja ystävälliseltä.

"Kiitos vielä tästä mahdollisuudesta, lupaan sulle ettet tuu pettymään Faye." Sanoi Keith hymyillen. Fayesta tuntui kuin miehen suklaasilmät olisivat katsoneet suoraan hänen sieluunsa. "Luotan sinuun, mutta olet koeajalla. Ja se on neiti Rostwood." Huomautti Faye. "Vai että neiti...." Sanoi Keith matalalla äänellään Fayen poistuessa huoneesta.

Koko päivä oli mennyt kuin sumussa, vaaleanpunaisessa sumussa. Mutta vaikka Keith olikin viehättävä, halusi Faye ehdottomasti pitää heidän välisen suhteensa asiallisena ja työympäristöön sopivana, kuten hyvän johtajan kuuluu. Pieni ihastus ei sekottaisi Fayen päätä.

-          -          -

Ensimmäinen varsinainen osa ilmestyi aika pian, sillä peli-into on huipussaan! Mitäs piditte?